Kun auttaminen sattuu

Jokaisen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa emme koe oikeaksi antaa jotain, mitä läheinen meiltä haluaa. Ulkopuolisena saatamme huomata toisen tarvitsevan jotakin täysin päinvastaista. Sivusta on mahdollista nähdä asioita, joille tekijä itse on syystä taikka toisesta sokea. Tämän vuoksi toisen ihmisen näkökulma ja apu ovat usein jopa välttämättömiä tilanteen parantamisessa. Onhan ensimmäinen askel parempaan ongelman tiedostaminen.

Runo_an angel in disguiseOngelmien esille nostaminen ei ole välttämättä mukavaa. Riidan ja välirikon pelossa on useimmiten helpompaa toimia jopa tuhoisan käytöksen mahdollistajana, kuin leimautua tyypiksi, joka pistää nokkansa toisten asioihin. Suomalaiselle hyväksyttävä rooli on olla pyytämättä apua taikka vaivaamatta päätään toisten ahdingoilla.

Ihmissuhteilta halutaan usein hyvää mieltä ja fiiliksen nostatusta. Toisaalta tarvitsemme lähellemme myös sellaisia ihmisiä, joiden voimme luottaa pysyvän rinnallamme myös vaikeina aikoina, ja auttavan meitä kasvamaan. Joskus on tarpeen olla toiselle se henkilö, joka toimii oikein siitä huolimatta, tuntuuko se itsestä taikka toisesta siinä hetkessä hyvältä.

Motiivin täytyy kuitenkin olla epäitsekäs. Ei ole välttämättä helppoa huomata, toimiiko aidosti toisen ihmisen vuoksi vai siksi, että haluaa kokea itsensä paremmaksi ihmiseksi. Pyyteettömyyden lisäksi auttaminen vaatii voimavaroja kohdata toisen ahdinko. Koska läheisen huolet painavat helposti omiakin harteita, on ensisijaisen tärkeää pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta. Tyhjästä kupista ei ole mahdollista jakaa, eikä uppoavaa voi pelastaa suosta juuttumalla sinne itsekin. Vaarana on lisäksi ottaa toisen epäonnistumiset henkilökohtaisesti. On hyväksyttävä se, että mitään ei voi tehdä toisen puolesta. Muutos on aina sisältä lähtöisin ja voi tapahtua vain henkilön omalla tavalla ja ehdoilla. Tulee pystyä eriyttämään itsensä oikealla tavalla ja hyväksymään tilanne ja todellisuus sellaisena, kuin toinen sen kokee.

Auttajalle palkinto ei välttämättä tule heti saatikka sellaisella tavalla, jonka voisimme huomata. Toisen parhaaksi toimiminen on kuitenkin aitoa välittämistä, jota kaikki haluamme enemmän tähän maailmaan. Tärkeintä on olla läheiselle se ihminen, jota tämä sillä hetkellä kipeiten tarvitsee. Se on mielestäni aitoa hyvyyttä, jota on onneksi mahdollista myös opetella ja jakaa.

Jenika Silosuo

Teksti on julkaistu myös http://ihannemina.blogspot.com/. Ihanneminä on Jenika Silosuon ajatuksia herättävä, itsensä kehittämiseen tähtäävä blogi.

%d bloggaajaa tykkää tästä: